Puutarhamessut inspiroivat meitä tukemaan keväällä 2015 karhunvatukkamme alla olevan kuvan tyyliin.
Tavan - vatukoiden pujottamisen kahden tukinarun väliin - tiesimme jo ennestään. Narut voivat olla rautalankaa, jota kuvissakin on, mutta myös yhtä hyvin perinteistä muovi- tai puupohjaista, kestävää narua.
Teimme keväällä 2014 'perinteiset' karsinat välinaruineen ja samoine korkeuksineen kuin meitä edeltäneet asukaatkin olivat tehneet. Emmehän olleet aiemmin edes nähneet koko karhunvatukkaa - mitä nyt hetken Briteissä maaseudulla aikoinaan asuessani kummastelin, mitä ihmeitä tienvarsilla valtoimenaan kasvavat, piikikkäät ja sinimarjaiset, valokuvaukselliset puskat oikein olivat... ;)
Pujottelimme kasvannaisia niitä kehystäviin tukinaruihin kiinni vielä tarkemmin kasvannaisten yllättäen joukkolakoillessa maahan kukinta-aikaan (kukat ovat suuret ja lisäävät oksan painoa roimasti) vielä joustavalla puutarhalangalla, jotteivat ne olisi ihan romahtaneet.
Tavan - vatukoiden pujottamisen kahden tukinarun väliin - tiesimme jo ennestään. Narut voivat olla rautalankaa, jota kuvissakin on, mutta myös yhtä hyvin perinteistä muovi- tai puupohjaista, kestävää narua.
 |
| Näin ammattilaiset tukevat vadelmaa. Kuvassa ei ole karhunvatukkaa vaan puutarhavadelmaa. Joka tapauksessa samat hoito-ohjeet pätevät pääpiirteissään molempiin. |
Teimme keväällä 2014 'perinteiset' karsinat välinaruineen ja samoine korkeuksineen kuin meitä edeltäneet asukaatkin olivat tehneet. Emmehän olleet aiemmin edes nähneet koko karhunvatukkaa - mitä nyt hetken Briteissä maaseudulla aikoinaan asuessani kummastelin, mitä ihmeitä tienvarsilla valtoimenaan kasvavat, piikikkäät ja sinimarjaiset, valokuvaukselliset puskat oikein olivat... ;)
Pujottelimme kasvannaisia niitä kehystäviin tukinaruihin kiinni vielä tarkemmin kasvannaisten yllättäen joukkolakoillessa maahan kukinta-aikaan (kukat ovat suuret ja lisäävät oksan painoa roimasti) vielä joustavalla puutarhalangalla, jotteivat ne olisi ihan romahtaneet.
Viime keväiset tukemme välilankoineen ajoivat asiansa: vain muutama oksa n. 150 tuetusta kasvannaisesta vääntyi katki ja sadosta tuli runsas. Vatukat painuivat tosin jälleen kerran toistensa päälle vaikeuttaen poimintaa, koska tukikepit olivat lyhyenlännät. Vatukoiden oksathan ovat parisen metriä pitkät.
Uusi tukemistapa lienee siis parempi. Kesällä 2015 näemme käytännössä, miten se toimii.
On hyvä silti muistaa, että karhunvatukoiden kasvannaiset eivät ole todellakaan yhtä joustavia kuin tavallisten vadelmien. Ne napsahtavat poikki, jos varteen tulee pienikin vääntö - etenkin kukinta-ajasta lähtien.
Tämän vuoksi meidän on laitettava keväällä uudet tukinarut entistä korkeammalle ja käytettävä luonnollisesti pidempiä tukikeppejä, jotta tuet eivät vääntäisi kukista ja marjoista raskaita kasvannaisia poikki. Yhden kasvannaisen katketessa ainakin itsellämme meni satoa hukkaan nopeasti arvioiden 1,5 litraa/kasvannainen.
Se kyllä ei ihan kauheasti haitannut, meillä kun on karhunvatukkaa aikamoinen 'tarha' kotitarpeiksi.
On hyvä silti muistaa, että karhunvatukoiden kasvannaiset eivät ole todellakaan yhtä joustavia kuin tavallisten vadelmien. Ne napsahtavat poikki, jos varteen tulee pienikin vääntö - etenkin kukinta-ajasta lähtien.
Tämän vuoksi meidän on laitettava keväällä uudet tukinarut entistä korkeammalle ja käytettävä luonnollisesti pidempiä tukikeppejä, jotta tuet eivät vääntäisi kukista ja marjoista raskaita kasvannaisia poikki. Yhden kasvannaisen katketessa ainakin itsellämme meni satoa hukkaan nopeasti arvioiden 1,5 litraa/kasvannainen.
Se kyllä ei ihan kauheasti haitannut, meillä kun on karhunvatukkaa aikamoinen 'tarha' kotitarpeiksi.
 |
| Meidänkin rivistömme on pitkä, joten välitukiakin on laitettava. Kuva on Lepaalta. Lisää karhunvatukasta blogissa:
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti